Numero yksi: hyökkää, hyökkää, hyökkää.
Numero kaksi: älä myönnä mitään ja kiistä kaikki.
Ja sääntö numero kolme: tapahtuipa mitä tahansa, julista voitto ja älä koskaan myönnä tappiota. (The Apprentice: Roy Cohn’s Ruthless Rules)
Sanotaan myös, että hyökkäys on paras puolustus. Sama pätee myös mediassa – skandaalit, kriisit ja katastrofit valtaavat otsikot, ja positiiviset uutiset jäävät varjoon. Tuntuu kuin ilo ja toivo olisivat menettäneet paikkansa uutisvirrassa.
Vuonna 2025 median sävy on synkempi kuin koskaan. Uutiset ovat täynnä sotaa, rikollisuutta, kriisejä ja huonoja ennusteita. Onko kehitys johtanut siihen, että negatiivinen sisältö koukuttaa meidät vahvemmin kuin ennen? Tutkimusten mukaan ihminen reagoi negatiivisiin asioihin 2,5 kertaa voimakkaammin kuin positiivisiin – ehkä siksi takerrumme niihin niin helposti. Mutta olemmeko tulleet immuuneiksi hyville uutisille?
Toimittajien tehtävä on kertoa totuus, mutta tänä päivänä tuntuu siltä, että mitä synkempi tarina, sitä suurempi huomio. Kun julkaisimme syksyllä tietoa välityshintojen laskusta, uutisointi kääntyi silti negatiiviseksi – puhuttiin vain siitä, miten vähän hinnat olivat laskeneet ja missä välityspalkkiot olivat korkeimmat. Positiiviset näkökulmat eivät yksinkertaisesti kiinnosta samalla tavalla.
Ironista kyllä, tämäkin kirjoitus käsittelee negatiivista kehitystä. Jatkuvasta huonojen uutisten tulvasta on tullut normi, ja olemme ehkä liian turtuneita huomaamaan sen. Otamme sananvapauden itsestäänselvyytenä, mutta samalla hyväksymme sen, että median vapaus on muuttunut valinnaksi keskittyä vain toiseen puoleen todellisuudesta – siihen synkempään.
Onko aika muuttaa suuntaa?
Vastaa